Osa-aikaisen työajan tarkastelu: 6 kuukautta ja enintään 9 jaksoa

Mitä keskimääräinen vähimmäistyöaika ja tarkastelujakso tarkoittavat?

Keskimääräinen vähimmäistyöaika on osa-aikatyöntekijän kanssa sovittu kolmiviikkoisjakson tuntimäärä, jonka on toteuduttava tarkastelujakson aikana keskimäärin, ei jokaisella jaksolla (MaRa TES 7 § 2.B).

Tilanne, jossa raja tulee vastaan: sopimuksessa lukee 75 tuntia kolmessa viikossa, kesällä työtunteja kertyy 90 ja talvella 60. TES:n oma esimerkki kuvaa samaa: sovittu keskimääräinen vähimmäistyöaika on 90 tuntia, ja listalla on 60 ja 120 tunnin jaksoja. Ratkaisevaa on keskiarvo (MaRa TES 7 § 2.B). Hankalaksi tämän tekee, että keskiarvoa ei näe yhdestä jaksosta. Se selviää vasta, kun kuukausien tunnit lasketaan yhteen.

Osa-aikatyöntekijä on TES:n mukaan se, jonka työaika on vähemmän kuin keskimäärin 112,5 tuntia kolmessa viikossa. Sopimukseen valitaan joko kiinteä tai keskimääräinen kolmiviikkoisjakson vähimmäistyöaika (MaRa TES 7 § 2). Jakson 112,5 tunnin rajasta kertoo kolmiviikkoisjaksoa käsittelevä artikkeli, ja muut työsuhteen kysymykset on koottu työsuhde-aiheen sivulle.

Kuinka pitkä tarkastelujakso on ja mistä 9 jakson raja tulee?

Tarkastelujakso on kuusi kuukautta. Sen voi pidentää enintään yhteen vuoteen, jos toiminta esimerkiksi sesonkiluonteisuuden vuoksi sitä vaatii. Tarkastelu tehdään kokonaisilta kolmiviikkoisjaksoilta, ja jakso voi olla enintään 9 peräkkäistä kolmiviikkoisjaksoa (MaRa TES 7 § 2.B).

Yhdeksän kolmiviikkoisjaksoa on 27 viikkoa, eli noin puoli vuotta. Vuoden pituinen tarkastelu ei mahdu siihen, eikä TES:n teksti kerro, miten nämä kaksi rajaa sovitetaan yhteen. Vuoden tarkastelu tehdään tammikuusta tammikuuhun: se alkaa tammikuun ensimmäisestä kokonaisesta kolmiviikkoisjaksosta. Muusta ajankohdasta, esimerkiksi huhtikuusta huhtikuuhun, voidaan sopia työpaikkakohtaisesti (MaRa TES 7 § 2.B ja 30 §).

Muutosta varten TES sisältää siirtymäsäännöksen: jos säännön soveltaminen suoraan tammikuussa 2026 päättyvän tarkastelujakson päättyessä johtaisi epätarkoituksenmukaiseen puolen vuoden jaksoon, uuden tarkastelun aloittamista voi lykätä enintään kolmella kuukaudella. Väliin jäävältä ajalta tarkastelua ei tehdä, mutta työaika on silti järjestettävä työsopimuksen mukaisesti (MaRa TES 7 § 2.B).

Miten tarkastelu etenee?

Tarkastelun tarkoitus on varmistaa, että sopimus vastaa tosiasiallista tilannetta. Se tehdään ajanjaksolle sijoittuvilta kokonaisilta kolmiviikkoisjaksoilta, ja sen tuloksesta voi seurata muutos sopimuksen tuntimäärään (MaRa TES 7 § 2.B).

1. Tarkastelu tehdään kahden kuukauden kuluessa tarkastelujakson päättymisestä.
2. Tarkastelun ajankohta, siihen sisältyvät kolmiviikkoisjaksot ja työtunnit ilmoitetaan työntekijälle ennen tarkastelun toteuttamista.
3. Toteutunutta keskimääräistä työaikaa verrataan sopimuksessa sovittuun.
4. Jos toteutunut työaika on ilman perusteltua syytä sovittua pidempi, työaika sovitaan toteutunutta vastaavaksi. Sopimisesta voidaan poiketa painavasta työvoiman tarpeen vähentymisestä aiheutuvasta syystä, ja asia käydään läpi työntekijän kanssa tarkastelun yhteydessä.

Jos syy koskee useampaa kuin yhtä työntekijää, se käydään läpi pääluottamusmiehen kanssa, eikä yksilökohtaista käsittelyä silloin tarvita (MaRa TES 7 § 2.B).

Mitä maksetaan, jos tunteja jää sovittua vähemmän?

Kiinteässä vähimmäistyöajassa sovitun tuntimäärän on toteuduttava jokaisella kolmiviikkoisjaksolla. Jos työaika jää alle sovitun, työnantaja maksaa saamatta jääneitä työtunteja vastaavan korvauksen. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos tunnit ovat jääneet toteutumatta työntekijästä johtuvasta syystä tai palkattoman poissaolon vuoksi (MaRa TES 7 § 2.A). Sama korvaussääntö on kirjattu myös keskimääräisen vähimmäistyöajan kohtaan (MaRa TES 7 § 2.B).

Esimerkki, jonka luvut on keksitty havainnollistamaan laskua: keskimääräinen vähimmäistyöaika on 75 tuntia kolmessa viikossa ja tarkastelujakso 9 kolmiviikkoisjaksoa, joten sovittu määrä on 9 × 75 = 675 tuntia. Toteutuneita tunteja on 630, keskimäärin 70 tuntia jaksoa kohti. Saamatta jäi 45 tuntia. Esimerkkipalkalla 13,50 €/h se on 45 × 13,50 € = 607,50 €. TES puhuu saamatta jääneitä työtunteja vastaavasta korvauksesta, ja esimerkissä se on laskettu tuntipalkalla.

Toiseen suuntaan sama laskenta toimii näin: jos tunteja olisi kertynyt 720 eli keskimäärin 80 tuntia jaksoa kohti eikä pidemmälle työajalle ole perusteltua syytä, työaika sovitaan toteutunutta vastaavaksi, esimerkissä 80 tuntiin kolmessa viikossa (MaRa TES 7 § 2.B).