Viikkolepo ravintolassa: V-päivä, X-päivä ja 30 + 24 tuntia

Mitä viikkolepo tarkoittaa MaRa TES:ssä?

Tilanne, jossa raja tulee vastaan: viikolla on viisi työpäivää täynnä vuoroja, ja lauantaille tarvittaisiin vielä yksi käsipari. MaRa TES 8 §:n mukaan tällaisesta viikosta ansaitaan kaksi vapaapäivää, V ja X, jotka ovat eri pituisia ja eri sääntöjen alaisia.

Hankalaksi tämän tekee ero päivien joustossa. V on kiinteä: se on annettava jokaisella täydellä työssäoloviikolla. X on liikuteltava: sen voi antaa ansaintaviikon aikana tai muuhun vapaaseen yhdistäen saman kolmiviikkoisjakson aikana. Jos X annetaan samalla viikolla, se on mahdollisuuksien mukaan annettava V:n yhteydessä. Viikolta toiselle siirretty X rinnastetaan työpäiväksi (8 § 2 kohta). Jakson pituudesta kertoo artikkeli Kolmiviikkoisjakso ravintola-alalla.

Miksi laki sanoo 35 tuntia mutta TES 30 tuntia?

Työaikalain 27 §:n mukaan työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin keskeytymättömän lepoajan. Lain 34 §:n mukaan valtakunnallinen työehtosopimus saa sopia toisin viikkolevosta, ja MaRa TES antaa V-päivälle 30 tuntia.

Lakiteksti sallii lisäksi järjestää viikkolevon keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana, kunhan lepoaika on vähintään 24 yhdenjaksoista tuntia kunkin seitsemän päivän jakson aikana (27 §). Miten lain 35 tuntia ja TES:n V- ja X-päivät sovitetaan yhteen, on tulkintakysymys, jota kumpikaan teksti ei suoraan ratkaise. Vuorojen välinen 11 tunnin lepo on eri asia, ja siitä kertoo artikkeli Lepoaika työvuorojen välissä ravintolassa.

Miten V ja X sijoitetaan kolmen viikon työvuorolistalle?

Työvuorolista (laissa työvuoroluettelo) tehdään kolmeksi viikoksi, mutta V-päivä lasketaan viikko kerrallaan. Listalle tarvitaan jokaiselle täydelle työssäoloviikolle V ja koko jaksolle 15 työpäivän enimmäisraja.

1. Jokaiselle maanantai–sunnuntai-viikolle sijoitetaan yksi V-päivä.
2. X sijoitetaan V:n viereen aina, kun se on mahdollista (8 § 2 kohta).
3. Siirretty X annetaan muuhun vapaaseen yhdistäen saman kolmiviikkoisjakson aikana.
4. Vapaapäivien väliin saa jäädä enintään seitsemän työpäivää; työntekijän aloitteesta voidaan tapauskohtaisesti sopia toisin (8 § 2 kohta). Seitsemän päivän rajasta kertoo artikkeli Montako päivää putkeen ravintolatyöntekijä saa tehdä töitä?
5. Vähintään joka viides viikonloppu on järjestettävä vapaaksi niin, että perjantai ja lauantai tai lauantai ja sunnuntai ovat peräkkäisiä vapaapäiviä (8 § 2 kohta).

Esimerkki: kokin kolme viikkoa

Esimerkki on keksitty. Kokoaikaisella kokilla on 7,5 tunnin vuorot, ja säännöllinen työaika on enintään 112,5 tuntia kolmessa viikossa (MaRa TES 7 § 1), eli 15 vuoroa.

Viikon 1 lauantai ja sunnuntai ovat peräkkäisiä vapaapäiviä, joten viikonloppuvapaa toteutuu, eikä työpäivien putki ylitä seitsemää.

Jos kokki tekee työtä V-päivänä, siitä on sovittava työntekijän ja työnantajan kesken, ja siitä maksetaan 100 %:lla korotettu peruspalkka; X-päivän työstä maksetaan 50 %:lla korotettu peruspalkka (MaRa TES 19 §). Esimerkkipalkalla 13,50 €/h vuoro on peruspalkkana 101,25 €, V-päivänä 202,50 € ja X-päivänä 151,88 €. Näitä tunteja ei oteta huomioon jakson kokonaistuntimäärässä (19 §).